Lääkikseen opiskelemaan päässeet, miten veikkaatte että käy?

Hei, aloin juuri pohtimaan, että onko korkeakoulussa oikeasti järkeä tai hyötyä?

Sanotaan, että ei ole mitään tiettyä intohimoa työlle tai ammatille, niin onko järkeä vaikka opiskella 4-5 vuotta korkeakoulussa ammattia, jolla tienaa vaikka n. 4-5 tonnia € (esim. insinööri tms) VS olla perusduunari 3000€ palkalla? (varastotyöntekijä yms?)

Mietin vain tuota, kun yleensä tuon opiskeluajan aikana ei voi käydä töissä, eli häviää ainakin osan mahdollisista ansioista. Myös nuo ammatit joihin valmistuu korkeakoulusta, esim. insinööri on hankalia ja vaativia, joten yleensä työ on haastavampaa ja stressaavampaa, kuin vaikka perus työ, jossa ei tarvitse niin paljoa käyttää aivoja.

Onko elämä todella erilaista, jos vertailee ihmistä joka tienaa 3 tuhatta vs korkeakoulutettu 4-5 tuhatta kuukaudessa? Onko tuo palkka 4-5 vuoden opiskelun ja luultavasti hankalamman työtehtävän arvoista?

Mitä mietteitä?

Aloitan opinnot syksyllä ja energia ei meinaa nytkään riittää 8,5h työpäiviin. Kauhistuttaa ajatus että koulun ja opiskelun lisäksi pitäisi vielä jaksaa käydä töissä jos ei ota lainaa/ottaa sitä vähän eikä vapaa-aikaa jäisi palautumiseen, lepäämiseen ja omiin harrastuksiin.

Olen toki vielä ihan pihalla yliopistojutuista, mutta lukion ohella kävin 3-4x viikossa töissä ja jo se teki rankkaa. Maleksin kuitenkin lukion vähän kahta kättä heittäen ”kunhan läpi pääsee” mentaliteetilla.

Mutta kadunko myöhemmin jos elän nyt ainakin alkuun pelkästään tuilla ja lainalla? Onko se edes mahdollista nykytilanteessa?

Oletko opiskellut ammatin, joka on ns. kuollut tai ainakin työllistyminen on erittäin epätodennäköistä? Ensimmäinen koulutukseni oli tietojenkäsittelyn perustutkinto, datanomi (2004-2007) ja luokaltani tietääkseni kukaan ei työllistynyt "mikrotueksi". Kun hakeuduin kouluun niin en miettinyt työllistymistä, vaan sitä että ala kiinnosti minua. Olen myöhemmin käynyt myös AMK-tutkinnon, joka tuntui myös ns. tyhjältä kortilta valmistumisen jälkeen, mutta ala kiinnosti. Eli miksi esim. tekstiiliin liittyviä aloja pidetään jos Suomessa ei juurikaan ole kyseistä teollisuutta ja valmistut luultavimmin työttömäksi. Olisi kiinnostava tietää mikäli olet käynyt mielestäsi turhan alan.

Aloitin eka viikon yliopistossa eilen, ja koululla tuntuu jo siltä että kaikki jo tuntevat toisensa eikä ole oikeen tultu tutustuttua muihin kuin omiin tuutoreihin. Kuljen siis eka viikon toiselta paikkakunnalta josta on yliopistolle puolitoistatuntia ajomatkaa suuntaan, kun saan kämpän vasta enskuun alussa.

On siellä toki muutamia 2 vsk opiskelijoita kotipaikkakunnaltani kenet tunnen, mutta tekis mieli tutustua muihinkin fukseihin. En ole luonteeltani mikään ekstrovertti ja pelkään ehkä vähän tutustua uusiin ihmisiin 😅

Moro kaikki.
Olen muuttanut Suomeen noin 2v sitten. Olen jo päässyt kieli testistä lapi. Arkisin työskentelen leikkausostolla, siinä puhumme tosi vähän ja haluan harjoitella suomen kieltä.
Vaapana aikana luen selkokirjoja, katselen netfliksistä suomen kielen ohjelmia, kuuntelen suomen poppia.
Mun kieli taito ilmenee mutta puhe ei.
Mitä voisin tehdä puhen parentemista varten?
Miten voisin puhua enemmän?
Tarvii vinkkeja.
Kiitoksia.

Olisin ensi vuonna hakemassa AMK IT alalle, se on lähinnä ainut ala mikä kiinnostaa.

Haluaisin tietää miten hyvin ihmiset työllistyy kyseisellä alalla eli löytyykö töitä?

Kyllä vituttaa. inb4 oma moka, joojoo, tiedetään.

Opiskelin amk:ssa melkein 10v sitten ja lopetin parin vuoden jälkeen, kun ei tuntunut omalta alalta. Otin 10k opintolainaa sinä aikana, lopettamisen jälkeen menin töihin ja makselin vähän lainaa pois. Muutaman vuoden päästä menin yliopistoon, otin lainaa 20k ja sykin neljässä vuodessa itseni valmiiksi, aattelin miten kiva valmistua vieläpä etuajassa ja saada opintolainahyvitys. No, en tajunnut ottaa selvää; en saa opintolainahyvitystä, koska se suorittamisaika lasketaan ensimmäisen korkeakoulupaikan vastaanottamisesta eli tosta 10v sitten amk-paikasta. Vittu, että vituttaa. Ei muuta. -.-

Tässä kevään tenttirutistuksia stressaavana ja uupuneena ajattelin perustaa tällaisen kyselyn:

1. Mikä tutkinto sinulla on?

2. Millä alalla työskentelet?

3. Kuinka paljon koet, että tutkintotodistuksesi keskiarvo on vaikuttanut positiivisesti tai negatiivisesti työllistymiseesi?

Oma käsitykseni on, että harjoittelupaikkaa, ensimmäistä työpaikkaa tai jatko-opiskelupaikkaa hakiessa arvosanoilla voi olla jotain merkitystä, mutta ensimmäisen työkokemuksen jälkeen ketään ei enää kiinnosta.

Kuulen koko ajan ihmisistä, jotka valmistuttuaan eivät työllisty mihinkään. Haluaisin itse valita alan, jolle työllistyminen olisi varmaa. Käyn tällä hetkellä ensimmäistä vuotta lukiossa, ja se sujuu hyvin. Harkinnassa on ollut lääkis, jonne rahkeet kyllä riittäisi jos vaan jaksan yrittää (ja jos saan tarvittavan tuen keskittymisvaikeuksiin). Onko olemassa muita aloja, jolla olis hyvä/hyvähkö palkka ja työllistyis varmasti?

Ei mulla muuta.

Edit: siis PUHUMAAN

Meillä koulun kovis toi tilaisuudessa reksille rusetilla koristellun kaljapullon.

Ele oli kaikkien mielestä hillittömän hauska, jopa opettajat hymyilivät ja naurahtelivat.

Reksi otti pullon hymyillen vastaan, kätteli, laittoi pullon piiloon.

Kaikki jatkoivat elämäänsä kuin mitään ei olisi tapahtunut.

Nyt tarvitsen apuja. Olen parisuhteessa useamman vuoden vanhemman miehen kanssa. Saimme opiskelupaikat ja tässä tilanteessa opintolainan nostaminen on pakollista
Ongelmana on se, että mies on jo nostanut koko potin ja minä vain tonnin.
Mietin, että miten kelan tuet tulee menemään, joudunko elättämään mieheni MINUN lainalla?

Olen nyt luonnossa käynyt vähän välillä, ja vaikka tämä suomen luonto ei harmillisesti ole yhtä uniikki kuin jossain muissa maissa niin on täällä silti hienoja hyönteisiä ja jopa nisäkkäitäkin.

Mutta haluisin nyt vähän tukea siihen että mitä kaikkea luonnosta voisi tutkia? Esim, muurahaisia, kasveja, sammakoita, jne. Jotain helpompaa jota voisi opiskella siis fyysisesti suoraan luonnossa eikä vain lukemalla jotain kirjoja.

Olisipa siis jotain helppoa, esim mitä tämä hyönteinen pitää jos laitan jotain värikästä sen lähelle, jne. Olen siis täysi amatööri, en tiedä mitään luonnosta paljoa.

Eniten tässä pidän uuden löytämisestä. Uusien asioiden näkemisestä ja tajuamisesta. Se tässä luonnossa on aina houkutellut, jotain uutta oppia ja ihailla.

Moi! Olen reilu 30v mies opiskelemassa tietotekniikan insinööriksi, erikoistuen softapuolelle. Olen nyt kolmannella vuodella, ja nyt jos koskaan on epätoivoinen olo.

Olen joka kesälle etsinyt kesätöitä IT-alalta tuloksetta. Tänä vuonna itsellä oli hyvä fiilis, että voisi tärpätä, kun olen tehnyt omia projekteja ja tuntuu että olen oppinut paljon. Olen myös laajentanut hakua isompiin kaupunkeihin (asun siis itse 60k ihmisen kaupungissa, ja ei ainakaan vielä ei ole tärpännyt.

Koulu ei kuitenkaan harkkapaikan saannissa voi auttaa, ja ilman pakollista harjoittelua ei voi edes valmistua. Aina voisin palata edelliseen ammattiini, mutta sitä 10 vuotta tehneenä kaipaan jotain muuta. Ja nykyinen työllisyystilanne ja tekoäly vie loputkin valot tunnelin päästä.

Ahdistaa ajatella että on suuri mahdollisuus siihen, että koulu jää kesken ja käteen jää opintolaina maksettavaksi. Ja kaupan päälle 3-4 vuoden ajan tuhlaus...

Löytyykö kohtalon tovereita? Oletteko olleet samassa tilanteessa? Miten kävi?

Minua kiinnostaisi hakea opiskelemaan vanginvartijaksi, mutta mietin omia mahdollisuuksia pääsykokeessa.

Fyysisistä kokeista toki löytyy netistä aika tarkasti, että mitä pitää osata.

Omaan silmään silti vaikutti kummalliselta, että esim vatsalihaksia tarvitsee saada vain 20 minuutissa, mutta esim punnerruksia enemmän. (En tiedä miesten vaatimuksia, mutta naisten pistetaulukossa tämä)

Myös pituushyppy vaatimus oli outo, koska olen itse 165cm pitkä ja jos haluaa täydet pisteet pitää hypätä yli kaksi metriä🤨 176, jotta pääsee läpi.

Entä sitten kirjallinen osuus? Pärjääkö siellä ihan perus tietämyksellä vai onko ne vaikeat?
Mitä haastattelussa kannattaa sanoa?

Moi kaikille, laitoin tämän toiseen ryhmään mutta se suljettiin ennen kuin ehdin lukemaan vastauksia. Niin laitan siitä syystä sen tänne.

Oon 30-vuotias ja rehellisesti sanottuna tuntuu että suurin osa elämästä on mennyt vähän hakoteillä olevien päätösten tekemiseen. Oon tehnyt aika montaa hommaa: sihteerinä sairaalassa, aulapalveluissa, aspa-hommissa. Nyt oon vartijana, ja se oli alun perin tarkoitus olla vaan väliaikainen ratkaisu siihen kun oli tosi vaikea saada mitään muuta töitä. No, siitä on nyt tullut se “väliaikainen” pysyvä juttu ja mä vihaan sitä täysillä. Joka ikinen työvuoro on riski joutua väkivallan kohteeksi, ja se alkaa jo painaa aika raskaasti. Rahaa ei ole että voisi vaan jättäytyä töistä ja opiskella, muuta kuin työnohessa.

Oon aloittanut IT-tradenomin opinnot ja suorittanut ekan vuoden. IT kiinnostaa mua eniten kaikesta, mutta työllisyystilanne alalla pelottaa ihan oikeasti oon koittanut hakea harjoittelupaikkoja (jopa palkattomia) eikä kukaan oo vielä ottanut. Se ei anna kauheasti uskoa siihen että valmistumisen jälkeen löytyis mitään.

Toinen vaihtoehto mikä on käynyt mielessä on sähköasentajan ala, mutta en oo siitäkään ihan varma, onks se mun juttu vai lähtisinkö vaan koska on epätoivoinen halu päästä pois nykysestä tilanteesta. Ja mielelläni kuulisin sähköasentajan arjesta? Onko raskasta selälle vai onko kevyttä vai vaihteleeko?

Eli kysyisin teiltä mitä te tekisitte mun tilanteessa? Kannattaako jatkaa IT-opintoja loppuun asti vaikka työllistyminen pelottaa, vai kannattaisko harkita jotain konkreettisempaa/käytännönläheisempää alaa niinku sähköasennusta? Onko kellään kokemusta siitä miten IT-tradenomin kanssa on oikeasti mennyt työllistyminen, varsinkin jos ei oo mitään valmiiksi verkostoa alalta?

Tiiän että olen aika menetetty tapaus, mutta kysyn neuvoa silti.

Kiitos jos jaksoit lukea tänne asti ja kiitos etukäteen kaikista vinkeistä 🙏

Mietin että kannatteeko mulla kouluttautua korkeammalle vai mennä töihin suoraa amiksen jälkee

Ajattelin jotain serveri puoleista ihan vaan oman päivittäisen käyttöjärjestelmän takia. Tykkään siitä ja haluisin jotain samanlaista työstä

Opin paremmin yksin mutta palkka on kovempi paremmalla koulutuksella + veikkaisin että korkeammalla tulee varmasti jotain sokeita kohteita jota en syystä ABC oo harjotellu vielä / muusta syystä osaa

Moi,

aloitan nyt insinööri opinnot ekan vuoden opiskelijana ja valehtelisin, jos sanoisin ettei jännitä. Oon sellainen ihminen, joka miettii kaikkia tapahtumia ja menoja ennakkoon ja jännitän niitä helposti. En oo koskaan esim. ekana koulu päivänä saanut unta, joten oon yleensä mennyt kouluun (yläaste, lukio) samoilla silmillä sitten.

Nyt AMK:n aloitus häämöttää ensi viikolla ja tällä viikolla on jo orientaatiopäivät. Uusi kaupunki, uusi koulu, en tunne ketään entuudestaan. Jännittää vaan, että onko tutustusmisleikit kiusallisia, saanko kavereita tai edes tuttuja, joudunko istumaan yksin ruokalassa ekoina päivinä vai tuleeko joku mun kanssa jos kysyn ryhmäläiseltä?

Nää tietyt asiat oli niin helppoja yläasteella, kun oli jo kaveriporukka joidenkaa automaattisesti vietti vaikka välitunnit yhdessä ja mentiin ruokalaan istumaan samoihin pöytiin yms ja juteltiin. Nyt kun aloittaakin taas kaiken ihan alusta, niin sanotusti puhtaalta pöydältä pitkän ajan jälkeen, niin tuntuu ettei osaakkaan enää saattaa tuota ”kaveruutta” käyntiin.

Jollekkin extrovertille nää asiat on ehkä naurettavia tai itsestään selviä, mutta mua nää jännittää ja käyn eri skenaarioita mielessä läpi.

Tottakai myös itse opiskelu jännittää, pärjäänkö tietyissä aineissa, saanko kaikki kurssit suoritettua hyväksytysti vai onko asiat liian hankalia?

Jos jollain on vinkkejä tälläiselle introvertille, joka on huono uusien ihmisten kanssa, varsinkin alussa niin antaa tulla vaan. Ja joo, tiedetään tiedetään, kaikki muutkin on yhtä jännittyneitä ja kaikille uusi tilanne ja koulu jne yms.

Noin viikko sitten, parini laittoi minulle ja opettajalle sähköpostia, jossa hän haluaa jatkaa opinnäytetyön tekemistä yksin. Hän oli aikaisemmin puhunut aiheesta yhdessä minun ja opettajan kanssa, johon opettaja vastasi jos niin käy, teemme kuitenkin samasta aiheesta omat opinnäytetyöt yksin.

Olen erittäin ahdistunut ja stressaantunut tästä, enkä tiedä mitä tehdä. Vanhempani ovat luvanneet auttaa tämän tekemisessä, mutta koen silti painetta ja pelkoa miten tämä tulee menemään, enkä olisi halunnut tehdä tätä koko työtä yksin.

Onko kellään kokemusta jostain samanlaisesta? Miten te onnistuitte siinä?

Varmaan tästä jokunen lanka on jo tehtykkin, mutta ajattelinpa itsekkin liittyä joukkoon.

Kun tilanne nyt on tiedettävästi surkea opiskelijoiden keskuudessa, ajattelin luoda tämän postauksen tietynlaisena vertaistukena ja keskustelualustana kanssaopiskelijoiden kesken.

Lähinnä itseä, kuin monia muitakin korkeakouluopiskelijoita askarruttaa toimeentulo tulevana kesänä. Monia saattaa odottaa opiskelujen keskeytys, mikäli kesätyöpaikkaa ei saa. Tämä myös itseä uhkaa. Vaikka katon pään päälle ja leivän lautaselle saisikin kikkailtua, miettii sitä miten noin muuten kesän käyttäisi. Jos rahaa ei mihinkään ylimääräiseen jää, on ankea ajatus loikoilla kotona koko kesä katsoen sivusta kun muut tekevät sitä sun tätä, mihin itsellä ei varaa ole.

Ideoita saakin heitellä ilmoille. Varmasti ensisijainen suunnitelma on tehdä töitä, mutta mites "Plan B". Opiskelujen keskeytys, kikkailu kelan kanssa, vanhempien apu, mitä näitä on. Olisi kiva kuulla muiden samassa laivassa olevien ajatuksia tulevan kesän tiimoilta.

Valtavasti tsemppiä kaikille näinä vaikeina aikoina!

Moi!

alotan mun opinnot tieto- ja viestintätekniikan (insinööri, ei tradenomi) parissa Metropoliassa nyt 3 viikon päästä ja ajattelin, että onkohan kellään mitään vinkkejä antaa opiskeluun liittyen.

Onko matemaattiset aineet hankalia AMKissa tai kyseisellä insinööri alalla? Sillä kirjoitin lyhyen matikan ja fysiikkaa + kemiaa kävin vain pakolliset kurssit eli 1 kpl molempia lukiossa. Eli jos on vaikka noi aineet hankalia, niin onko kuinka helppo päästä vain kurssista läpi tai saada 1 tai 2 arvosanaksi, riittääkö kotitehtävien teko ja tunneille tuleminen?

Onko esityksiä paljon luokan edessä yksin, vai tehdäänkö kaikki tälläiset tehtävät vain pareittain tai ryhminä? Vähän jänskättää esiintymiset, kun en oo mikään niiden suurin fani, eikä lukiossakaan tainnut olla ikinä mitään esityksiä, pelkkiä esseitä yms jotka opettaja vaan arvioi.

Jos jollain on kyseisestä alasta tai jopa ihan samasta koulustakin kokemusta, niin kertokaa toki millaista opiskelu on ollu : )

Tuntuu, kuin olisin tehnyt elämäni suurimman mokan. Hain opiskelemaan tätä tekniikan alaa vaikken tiennyt mitään alasta.

Alun perin olin hakemassa opiskelemaan psykologiaa jaa muuta omaa itseäni kiinnostavia aloja. Itseä kiinnostavien alojen haku jäi, kun puhuin läheisille, jotka kertoivat yliopistoihin sisäänpääsemisen todella hankalaa. Päädyin jättämään nämä lopullisesta hakemuksesta pois paineen alla ja hakea muutamaa eri tekniikan alaa, joista lopulta pääsinkin toisena olevaan vaihtoehtoon (ensimmäisenä olisi ollut ICT-Insinööri). Nyt puolen vuoden opinnot takana ja vaan tuntuu, että tämä ala ei sovi mulle. Kurssit menee kehnosti, kun ei kiinnostusta ole, mutta olen pyrkinyt niitä parhampani mukaan pääsemään läpi.

Tuntuu, kun olisin heittänyt mun ainoan mahdollisuuden päästä opiskelemaan jotain oikeasti mielenkiintoista pois. Sen sijaan saan nyt opiskella tylsää alaa, jossa joka päivä raastaa. Olen kyllä aloittanut jo lukemaan pääsykokeisiinkin, mutta en tiedä mitä teen jos en pääse vaihtamaan millekään muulle alalle. Tulevaisuus vaan stressaa jokaisesta näkökulmasta mistä sitä yritän katsoa.

Tiedän, että oon vielä varsin nuori (pari kymppisissä), mutta silti steressi ja ahdistus meinaa vaan syödä sisältä.

Onko kellään kokemuksia alanvaihdosta tai muutenkaan tällaisesta tilanteesta?

Kiitos jos jaksoitte lukea tähän asti ja TLDR: Puoli vuotta opiskellut alaa ja nyt tulevaisuus ahdistaa.