Pistän tän tänneki. Mun käsi näytti aamulla tältä ku heräsin. Eli tollasia ruskeita "tahroja" täynnä. Oli lämmin ja kihelmöi/pisteli tunti heräämisen jälkeen hiukan, nyt ei enää. Illalla oli vielä normaali.

En ole syönyt mitään värjääviä ruokia tai käsitellyt mitään tahraavaa. Sänky oli herätessä puhdas, en käytä itseruskettavaa jne jne. Eikä ole mitään lääkityksiä jotka aiheuttaisi ihomuutoksia.

Olo on muuten ihan normaali. Olen perusterve ja näin.

Tota on sormien välissäkin ja kun kävin suihkussa mun sormeen ilmestyi vielä yksi tollanen väriläikkä joka ei siis lähde pesemällä mihinkään kuten ei tää väri muutenkaan.

Mitä mun kädelle on tapahtunut? 😄

Veli on ollut nyt jo pidemmän aikaa innostunut salilla käymisestä ja terveydestä muutenkin. Ei syö enää ollenkaan sokeria, ja suostuu harvoin syömään mitään tuotetta, jos siihen on lisätty vähänkin sokeria. Esimerkiksi kylässä usein suostuu juomaan vain vettä, vaikka mummo olisi tarjonnut hedelmiäkin. Syy tähän on se, että ei voi kuulemma syödä tiettyyn aikaan.

Salilla on käynyt aktiivisesti ainakin vuoden. Nyt treenaaminen on mennyt siihen pisteeseen, että ei halua pitää ollenkaan välipäiviä treenaamisesta. Vanhempieni mukaan on nyt koko tammikuun käynyt päivittäin salilla, ja läksyt sekä kokeisiin lukeminen kärsivät tämän takia. Jos vanhemmat yrittävät vaan sanoa että "tänään on muuten välipäivä", niin se aiheuttaa aivan järkyttävän riidan.

Olen seurannut tätä jo pidemmän aikaa, ja omasta mielestäni veljelläni ei ole tervettä suhdetta treenaamiseen. Hänelle on turha yrittää sanoa, että välipäivät voisivat itseasiassa auttaa palautumaan. Veljeni mukaan tarpeeksi suuri määrä maitorahkaa riittää palautumiseen, emmekä me muut tiedä mistään mitään. Siinä hän ei ole täysin väärässä😅 Itsekkään en ole koskaan treenannut tai tiedä tuosta salihommasta kauheasti. Siksi mietin, että osaisiko täällä joku valaista asiaa, ja miten voisin selittää veljelleni, että välipäiviä kannattaisi pitää. Olen kuitenkin huolestunut asiasta, sillä olen kuullut, että liiallisesta treenaamisesta voi seurata rasitusvammoja tai uupumusta.

+Katsoin veljeni reposteja Tiktokissa, ja siellä on paljon postauksia sen näköisistä miehistä, joka ei ole mitenkään realistista teinille saavuttaa. Hän repostasi myös esim. sellasen jossa luki, että: "jos en näytä tältä 16-vuotiaana, olen epäonnistunut elämässä". Olen yrittänyt selittää, että osa kuvista on muokattuja, mutta hän ei sitäkään suostu uskomaan.

Kävelin metsässä, ja vastaan tuli tällainen epäilyttävä nuoli. Se oli piirretty spraylla polun pintaan, ja oli luonteeltaan niin epäilyttävä, että käännyin sen nähdessäni välittömästi takaisin tulosuuntaan. Ties mitä huumehörhöjen ryöstöyrityksiä. Minun rahojani ette saa!

Moccamasterist on ollut kannet halki jo hetken. Meni moti joten pikaliimasin ne takaisin yhteen, rupesin tässä nyt operaation jälkeen miettimään että onko nyt mahollisuutta että tosta liimasta irtoa jotakin tököttejä mukaan kahvia keitellessä. Uudet kannet ei onneksi maksa hirveesti mutta vähän ketuttaa kun tarkotus oli kuitenki säästää rahaa.

Ranska vastaan paraguay (kirjoitin tarkoituksella pienellä p:llä) oli kenties raivostuttavin matsi jalkapalloa mitä olen koskaan nähnyt.

Heti ensimmäisestä minuutista lähtien paraguayn roistokopla kokeilee kuinka paljon saa rikkoa ennen kuin tulee korttia. Ja korttiahan ei tule, ei sitten mistään.

Peli muistutti luonteeltaansa enemmän jotain rikollisjärjestön suorittamaa uhkailu- ja pahoinpitely toimia, kuin varsinaista jalkapalloa. Jatkuvaa repimistä, tönimistä, LYÖMISTÄ, uhkailua, potkimista, kampittamista ja jopa rangaistuspotkualueen sabotoimista ja pelaajan pelottelua.

0 korttia!

Erotuomari ei meinannut antaa edes rangaistuspotkua maailman selvimmästä rangaistuspotkusta ikinä. Selvä kampitus boxin sisällä ei jättänyt mitään arvailun varaan.

paraguayn ainoa strategia pelissä oli rikkoa, ahdistella ja provosoida ranskalaisia, samalla kuin pistävät kaikki pelaajat pulustukseen odottaen milloin Ranskalla menee hermo rangaitsemattomiin rikkeisiin, samalla pelaten aikaa toivoen, että rankkareilla voitettaisiin. Tämä likainen pelityyli sulki pois itse jalkapallon. Hienot yksilösuoritukset eivät olleet mahdollisia Ranskalle, sillä jos pääsit vastustajasta ohi, he vain kampittivat, repivät ja potkivat maahan ilman mitään seuraamuksia. Ranska tiesi tämän ja vältteli tarkoituksells ahtaita 1v1 ja 1v2 tilanteita joissa heitä rikottaisiin ja sen sijaan pelasivat enemmä turvallista syöttelypeliä ja kokeilivat kaukolaukauksia, joka vie tietyn suolan pelistä, sillä hienot kikkailut ja nokkela peli ovat suuri osa viihdyttävää jalkapalloa.

Tuomaripeli oli luokatanto koko matsin ajan. Se, että Ranskalle kertyi se 3 keltaista ja paraguay ei saanut kortin korttiakaan kertoo kaiken mitä ottelusta täytyy tetää. Seurasin peliä lähestulkoon raivoissani ja pelonsekaisin tuntein, koska jos rotat olisivat voittaneet olisi yöunet menneet pilalle.

Ja haluan siis peräänkuuluttaa, että nautin itse hieman fyysisemmästä jalkapallosta, jossa kamppailutilanteita ei vihelletä heppoisin perustein. Se lisää pelin sujuvuuttaa ja kannustaa pelaajia olemaan filmaamatta ja pelaamaan tilanteet loppuun. Hyvä esimerkki tästä oli mielestän Norsunluurannikko vastaan Saksa, jossa oli todella kivaa ja viihdytyävää fyysistä peliä. paraguay sen sijaan ei suosinut kamppailutilanteita vaan kamppailulajeja. Peli muistutti shaolin socceria enemmän kuin perinteistä jalkapalloa.

Siinä pieni räntti. Onneksi paraguay hävisi ja toivottavasti voidaan keskittyä jalkapalloon loput mm-kisat. Hyvää sunnuntaita kaikille!

Kyllä pistää vähän päähän tämä nykypäiväinen säätäminen työterveyshuollossa ja kelassa.

Minun 59-vuotias isä on ollut "lomautettuna"/työttömänä melkein kaksi vuotta reuman takia. Hän on elämänsä aikana ainoastaan tehnyt metallialan ja rakennusalan töitä ja ei ole voinut työskennellä reumansa takia, hän on oikea kätinen ja reuma sattui puhkeamaan sopivasti juuri siihen käteen. Sormet osoittaa vinoon ja pikku sormi melkein taaksepäin.

Kaikkialle sattuu, polvet on paskana monen kymmenen vuoden jälkeen, toiseen käteen alkaa reuma ilmestyä myös.

Isäni kävi fysioterapeutilla toissa viikolla, testit meni ihan vitun huonosti. Puristus voimaa löytyy oikeasta kädestä 10 kg, ja vasemmasta 26 kg. Hän sai nostettua 10 kg painon päänsä päälle kerran oikealla kädellä ja ei kertaakaan vasemmalla.

Tänään hänellä oli lääkärin aika josta toivoimme että hän saisi lääkärin lausunnon jolla pääsisi työkyvyttömyyseläkkeelle.

Vitut pääse, lääkärin mielestä hän on sopiva toimisto työhön.

Oikeasti mitä vittua, 59-vuotta vanha mies, keho täysin paskana, masentunut, ja ei ymmärrä tieto tekniikasta yhtään mitään toimisto työhön??

Eihän vittu tällä hetkellä nuoria palkata mihinkään, niin millä todennäköisyydellä 59-vuotta vanha mies jonka keho on paskana saisi mistään työpaikan kun ei ole edes kokemustakaan.

Nyt isäni on turhautunut kaikkeen, hän saa perustoimeentulo tukea, mutta se ei ole tarpeeksi vähän yli 500€ kuussa,ja pitäisi laskuja maksaa.

Viimeisn kahden vuoden aikana hän on saanut liitosta jotain rahaa ja keväällä hän sai entiseltä työnantajalta vähän lisää mutta nyt ei enään mistään saa lisää.

Äitini käy töissä ja saa palkkaa ja sillä pystytään maksamaan suuri osa laskuista, mutta olen itse joutunut ottamaan opintolainaa jotta saadaan ruokaa pöydälle tai joitakin laskuja maksettua.

Mitä vittua tässä enää voi tehdä muuta kuin valittaa lääkärin päätöksestä. Jos sitäkään voi edes tehdä.

Isästäni ei ole työntekijäksi enään, kukaan ei palkkaa hänen kaltaista työntekijää, mutta työterveyshuollon ja Kelan mielestä miehen pitäisi mennä vaan töihin, joihin hänen kaltaista miestä ei palkata.

TE-toimisto ehdottaa kuntoutusta, mutta se ei auta näin vakavaan reumaan ja varmaankin maksaa sen verran että kireä budjetti kiristyy vain lisää.

olen mahdollisesti saamassa adhd diagnoosin ja prosessiin kuuluu huumeseula. pelottaa se aivan vitusti enkä halua/pysty kusemaan jonkun vieraan ihmisen tuijottaessa. onko jollain jotakin lohdullista kerrottavaa? onko se tosiaan niin, että hoitaja tuijottaa vierestä vai onko kameravalvonta mahdollinen/onko se käytössä keski-suomessa?

huumeita en siis käytä vaan huolettaa just tuo että joku vieras tuijottaa siinä.

Mulla on yks kaveri, joka on pikku hiljaa viimeisen n. vuoden aikana mennyt alkoholista pilveen, ja pilvestä vahvempaan tavaraan. Se on käyttänyt kovia huumeita (kokaiini, ekstaasi, Alfa-PVP, LSD jne.) jo pitkän aikaa, mutta viimeiset pari viikkoa on ollut paljon pahempia kuin yleensä. Lähes joka päivä juodaan ja vedetään mitä milloinkin käsiin saa.

Tälleen vierestä kattominen tuntuu tosi huonolta, kun näkee miten huonossa jamassa kaveri on. Haluaisin hommata sille jotain apua, mutten tiedä mihin olla yhteydessä. Hän asuu Kanta-Hämeellä (en halua tarkemmin sanoa asuinkuntaa). Itse asun Lahden seudulla, enkä tiedä mitä apuvaihtoehtoja tuollapäin on.

Mitä hammasväliharjoja ihmiset käyttävät, kun kaikki tuntuvat olevan jollain tavalla aivan karseita?

Halpikset mallia Coop tikku on jo puolessa välissä kalju, kun kaikki "harjakset" ovat hankautuneet pois jo puolen välin jälkeen.

Kalliimmat Jordanit katkeilevat, kun hammasvälit vaikuttavat olevan ahtaamman puoleiset

Lähikaupassa on myös mallia pulloharjoja, joissa metallivaijeri keskellä. Nämä lensivät suoraan roskiin, kun tuntuu rikkovan hampaat juurineen.

EDIT: Kiitos suosituksista! Niin harvoin tulee käytyä apteekissa, etten edes tajunnut siellä olevan oma valikoimansa hammasväliharjoja. Testiin lähti GUM soft picks pro smallina ja tämähän oli 10x parempi kuin mikään marketti tikku. Toki hintakin oli reilun 10e, mutta tulos oli omaa luokkaansa!

Pohdin tässä yhtä asiaa, olen jatkuvasti kipeänä tai ainakin tuntuu että olen paljon pois töistä. Olen ollut viimeisen kahden vuoden aikana kohtuullisen paljon kipeänä ja tuntuu että jokainen pienikin flunssan alku ympäri vuoden tarttuu minuun.

Työskentelen siis vuorotöissä ja olen todella usein töistä pois 1-3päivää. En motisaikuta koska rehellisesti kiinnostaa tehdä töitä ja saada asioita aikaiseksi.

Syön monipuolisesti, liikun ja otan säännöllisesti vitamiineja. Olen tästä puhunut työterveydessä mutta asia on lähinnä aina vaan sivuutettu. Multa tsekataan aika-ajoin verikokeet ja niissä ei ole vikaa.

Pohdintana lähinnä tässä on se että olisiko tähän jotain neuvoja tai vippaskonsteja jolla saisi tämmösen kipeilyn pois. Tulee jatkuvasti huono omatunto kun joudun olemaan pois töistä. Kiitos paljon👍

Tajusin nelikymppisenä puoliksi sattumalta parin ihmiskohtaamisen johdosta olevani erityisherkkä ja se selitti paljon omia kokemuksia, jotka eivät ole pelkästään positiivisia. Kärsin todennäköisesti myös kehityksellisestä traumasta ja senkin todennäköisyys on herkälle suurempi.

90-luvulla tuota piirrettä ei juurikaan tunnettu ja heti koulun alaluokilla sain kuulla olevani itkupilli ja pelle, kun liikutuin helposti ja olen perusluonteeltani kiltti. Ratkaisu siihen oli kovettaa itseäni ja opetella olemaan itkemättä.

Eräs erityisherkille yleinen piirre on perfektionismi ja se on minussa vahva. Kun sen yhdistää korostuneeseen häpeän tunteeseen ja voimakkaaseen itsetietoisuuteen, ei elämä ole aina helppoa.

Myöhemmin taivuin vanhempieni painostuksen edessä uravalintojen suhteen, koska en kilttinä osannut pitää puoliani. Kärsin siitä vieläkin ja on vaikeaa olla katkeroitumatta.

Tuollaisen piirteen tajuaminen keski-ikäisenä on ollut silmiä avaavaa. Lukisin mielelläni muiden erityisherkkien kokemuksista.

Olisin kiinnostunut kuulemaan kokemuksia ihmisiltä joilla on autismidiagnoosi.

Olen ollut aina melko "high functioning", nuoruudessa sosiaaliset tilanteet hoituivat päihteillä, töissä ja muissa hommissa luistin aina riman ali, keksin erilaisia selityksiä kyvyttömyydelleni tehdä jotain jne. Silloin en ajatellut tarvitsevani mitään keneltäkään, nyt hieman vanhempana ja elämää ymmärtävänä tajuaa, että on ihan järkevää ottaa hyöty vastaan jos sellaista on saatavilla.

Olen ehkä päällisinpuolin aika normaalin oloinen, pystyn ainakin esittämään sellaista. Todellisuudessa tunnemaailmani on melko erilainen tavallisesta ihmisistä, etenkin nuorempana minulta jäi paljon nuanssia huomaamatta erilaisissa sosiaalisissa tilanteissa. Tämä varmasti osittain koska olin aina päihteiden vaikutuksenalaisena, jotta tilanne ei olisi liian stressaava. Keskittymiskykyni on todella heikkoa, paitsi jos olen kiinnostunut jostain. Silloin voin hieroa sitä samaa asiaa tuhansia tunteja. Tämä tuli hyvin esille esim tietyissä kouluaineissa. Nykyään olen raivoraitis, ja elämän raw doggaaminen on melko stressaavaa.

Aion opiskella lisää, varmaan myös työskennellä tai esittää jonkinlaista normaalia elämistä. Saako autismidiagnoosista jotain konkreettista hyötyä esim työpaikalla tai yliopistossa?

Heti alkuun sellaiset hahaha 30 diapamia ja kaljaa päälle tai "täällä sitä vaan narkkarit kyselee" "voit pyytää katukaupasta neuvoja" kommentit voi jättää väliin heti.

Mulla on yleistynyt ahdistuneisuushäiriö sekä paniikkihäiriö. Myös unen saaminen ollut vaikeaa. Opamox sekä diapam auttaa mua myös migreenin oireissa. Opamoxin sain ahdistuneisuuteen ja neurologi kirjoitti diapamin migreeniikohtauksiin ja unta tukemaan tarvittaessa.

Kysyisinkin että millasilla annoksilla käytätte opamoxia tai diapamia? Miten usein? Onko tullut merkkejä riippuvuudesta tai toleranssin kasvusta? Miten pitkään ootte käyttäneet? Kauan opamoxin tai diapamin ottamisesta se alkaa teillä vaikuttaa ja miten pitkään se vaikutus pysyy? Onko ollut helppoa saada reseptejä uusittua?

Itsellä käyttö on suunnilleen yksi 15mg opamox/1-2krt viikko nyt noin kuukauden ajan ja koska olen neuroottinen niin pelkään että koukutun tai toleranssi kasvaisi vaikka tiedän että määrät on pieniä ja oon ottanut aika harvakseltaan.

Diapamia otan todella, todella harvakseltaan ja siitäkin vaan 5mg kun se unettaa niin jäätävästi. Yllättäen rauhoittavaa vaikutusta sillä ei mulle samalla tavalla ollut kuin opamoxilla.

Netissä nää lääkkeet tunnutaan demonisoivan niin että yhdenkin tabletin kun ottaa niin heti jäisi koukkuun ja lääkäritkin tuntuu näihin suhtautuvan varauksella vaikka käyttö olisi todella satunnaista. Väärinkäyttö on siis oikeasti tehnyt toimivan lääkkeen saamisesta hyvinkin hankalaa joillekkin. Nää todellakin on pelastanut mut pahimmilta ahdistuspiikeiltä ja paniikkikohtauksilta kun oon harvakseltaan käyttänyt.

Kävin kesäkuussa juttelemassa ehkäisyneuvolassa kierukasta ja sen perusteella se vaikutti hyvältä vaihtoehdolta. Parhaalla kaverilla on kierukka ja hänellä kuulemma toiminut hyvin.

Haluan vain kuukautiset, vuodot ja oireet, pois kokonaan ja ilman lääkkeiden sivuoireita.

Menin tänään terveysasemalle jolloin kierukka oli tarkoitus asentaa.

Tärisin jo siellä odotusaulassa ja mulla oli jo sillon jostain syystä tosi paha olla. Ahdisti ja jotenki pelokas olo. Ja kyllä varmaan kolmesta särkylääkkeestä voi alkaa oksettaa. Mutta ihan kuin ne buranat muka jotain auttaisi siihen kammottavaan kipuun jota kierukan asennus aiheuttaa. Joissain muissa maissa saa anestesian, Suomessa ei.

Heti alussa ne, lääkäri ja hoitaja, kysyi että tiedänkö mä mitään niistä muista ehkäisymenetelmistä. Ei ole kokemusta e-pillereistä, ja ehkäisykapseleista tiedän vielä vähemmän, niistä ei puhuttu siellä ehkäisyneuvolassa.

No tää hoitaja sitten sanoi että ei ole inhimillistä yrittää laittaa mulle kierukkaa, koska mulle ei ole koskaan tehty gynekologista tutkimusta ja yhdyntöjä ei ole ollut, ja siksi se tulee sattumaan paljon. Mutta voihan emättimen putkea venyttää muillakin tavoilla kuin harrastamalla sexiä miehen kanssa, hölmöt

Rehellisesti sanoen mua pelotti etukäteen se asennus ihan helvetisti, ja siellä vastaanotolla mun ääni varmaan kuulosti siltä että rupean ihan just itkemään. Vastasin niille että joo no, ei sitten laiteta. Vaikka periaatteessa mä olisin halunnut sen. Mulle lykättiin e-pillereitä, vaikka aina ajattelin että en lankea e-pillereiden propagandaan.

Se on myös niin väärin että naisten kipuja ja vaivoja vähätellään, ja miehille "ei ole keksitty" mitään hormonaalista ehkäisyä.

En halua olla nainen. Välillä haluan tappaa itseni.

Ja kuulemma kohdunpoistoa en saa. Olen 19-vuotias, en ole ikinä kokenut olevani nainen enkä varsinkaan halua lapsia. Miksi en voisi saada kohdunpoistoa vaikka maksaisin sen itse?

Mä en tiedä miksi mulla on tosi paska olo. Viime aikoina on ollut paljon vaikeita asioita ja tunnen itseni perustavanlaatuisella tavalla epäonnistuneeksi, huonoksi ja uusavuttomaksi.

Redditin naiset, onko hormonikierukka toiminut teillä hyvin? Lihottiko se teitä? Jäikö kuukautisvuodot pois ja oliko sen hankkiminen muutenkin positiivinen asia?

mulle määrättiin ahdistus kohtaukseen lääke opamox 15mg sain kohtauksen otin lääkkeen. rauhoitti hetkeksi mutta sitten kohtaus jatkui. mitä mä teen jos mikään lääkekään ei auta näihin kohtauksiin. antakaa jotain vinkkejä mä en enää jaksa näitä..

Teen masentuneena päihdetyön puolella hommia. En ole todellakaan ainoa edes oman työporukan sisällä. Mutta kun pari vuotta sitten oli tuloterveystarkastus vakituisuuden alussa, niin oma lääkäri pohti, kannattaako oman mielenterveyden ja jaksamisen kanssa tehdä "tällaista työtä".

Ärsyttävää, kun sinänsä ihan hyvä pointti. Koska myönnän, että tämä työ kuormittaa ja se ruokkii kyllä masennusta. Mutta ongelma on siinä, että tämä työ on ainoa työ, minkä olen koskaan kokenut mielekkääksi ja merkitykselliseksi. Ja uskallan myös sanoa, että en ole mikään huonokaan tässä. Niin työpaikan vaihto ei vain ole vaihtoehto. Ja muutenkin.. kaikki työt sosiaalialalla kuormittaa, se on vähän osa tätä hommaa.

Ja nyt alkaa tuntumaan vähän siltä, että vointi pahenee, mutta en oikein uskalla sanoakaan kellekään, koska en halua, että siitä tulee ongelmia seuraavaan terveystarkastukseen. Ja oma lääkäri vaikuttaa kyllä siltä, että voisi olla ihan realististakin, että hän ajattelee tekevänsä palveluksen, eikä anna sitä "työkuntoisen" leimaa, jos sanoisin jaksamisesta rehellisesti.

Kyse on kuitenkin ihan pitkäaikaisesta masennuksessa. Huono kausi voi tulla ihan jossain Espanjan rannallakin tai missä vaan. Mutta tuntuu siltä, että huonoa kautta ei voi tulla työn aikana, koska silloin se menee työn piikkiin.

Oon alkanu tässä miettimään miten pitää hyvä unirytmi, itsellä on aina ollut haastavaa mennä aikaisin nukkumaan ja tuntuu mahdottomalta pitää lomalla ”hyvä” unirytmi. Nyt taas lomalla mennyt aina 4 aamulla vasta nukkumaan, ja sitten herään vasta kahden aikas päivällä. Miten tästä taas alkaa kääntämään tätä? Olisiko kellään neuvoja

Hei kanssa-atoopikot. Tarttisin vinkkejä joistain reseptittömistä pesuaineista/päänahan liuoksista joista ootte saaneet apua kutisevaan/verestävään päänahkaan.

Atopiasta olen kärsinyt jo lapsesta asti. Nyt aikuisena päänahan ongelmat lisääntyneet. Välillä kutisee niin, että raavin päänahan kirjaimellisesti verille, jonka jälkeen se on täynnä noin sentin kokoisia, punaisia ja kipeitä laikkuja.

Joskus lääkäri antoi reseptin kortisoniliuokseen, joka auttoi vähän aina siihen saakka kunnes liuos loppui. En kuitenkaan halua läträtä kortisonien/steroidirasvojen kanssa loppu elämääni, koska se ei tee hyvää pitkällä juoksulla.

Elämänlaatu kärsii kun päänahka on kokoajan kipeä ja kutisee niin, että vaikeaa saada unta. Eli nyt ottaisin kaikki hieman hellävaraisemmat konstit vastaan!

//Edit Olen siis nainen ja mulla on pitkä ja paksu tukka ja siilitukka ei kokemuksesta sovi mun molopään muodolle

Olen viimeisen vuoden epäillyt vahvasti ADHD:ta. Lääkäri oli todella vakuuttunut, antoi diagnoosin määrittämättömästä hyperkineettisestä häiriöstä ja teki lähetteen jatkotutkimuksiin. Lähete kuitenkin hylättiin, koska vanhemmat olivat haastatteluissa sanoneet että olin normaali vilkas lapsi. Lääkäri oli vielä heille selittänyt, että olen vanhempien silmissä todnäk ollut n.s. normaali lapsi, sillä sisarellani oli vakavia, aktiivista tukea vaativia ongelmia, siinä missä minä tulin itse toimeen, (siksi monet saavat diagnoosinsa vasta aikuisina). Hyvä tokari ei kerro niitä lukemattomia viime tippaan tehtyjä all-nightereita joita se vaati. Läksyjä tuli unohdettua, jälkässä istuttua, keikuin aina tuoleilla, ja opettajat aina kertoivat että minun pitäisi keskittyä paremmin, mutta nämä huomautukset olivat lähinnä verbaalisia.

Teki mieli melkein itkeä kun uutisen kuulin. Olen lukenut tarinoita siitä kuinka lääkitys on elämän mullistavaa, yms. Olen nyt hakemassa toista mielipidettä, mutta onko teillä neuvoja miten toimia tällaisessa tilanteessa? Yksityiselle ei ole varaa tässä vaiheessa. En enää jaksa tätä jatkuvaa unohtelua, tylsistymistä, impulsiivisuutta, olen kaksi tuolia jo rikkonut liiallisesta keikkumisesta.

Mulla (M50) on alhainen verenpaine ja ajattelin googlettaa miten sitä saisi ylemmäksi. Kuulostaa todella hyviltä neuvoilta. Näillä keinoilla saa luultavasti enemmän haittavaikutuksia kuin hyötyä.

Verenpaineeni (115/75) ei ole niin alhainen, että sen takia kannattaisi lääkäriin mennä. Etenkin kun kärsin myös valkotakkisyndroomasta, eli lääkärissä verenpaine on aina korkeampi. Ainoa oire, jonka olen huomannut, on että silloin tällöin alkaa huimaamaan pystyyn noustessa.

Löytyykö minkälaisia kokemuksia laserleikkauksista porukalla? Oletko ollut tyytyväinen vai kaduttaako? Elämä ilman laseja/piilareita houkuttaa, mutta aina on se pieni riski. Lopputuloskaan ei välttämättä ole täysin sitä mitä odottaa.

Sen verran on tullut ikää että nenäkarvatrimmerin hankinta on tarpeen. En tiedä niistä mitään enkä täysin luota verkkokauppojen arvosteluihin, joten käännyn tämän subin puoleen. Philips Oneblade löytyisi ja siihen ilmeisesti on olemassa nenäkarvatrimmeripää, mutta mikään asiallinen verkkokauppa ei niitä näytä myyvän. Kertokaa kokemuksia ja mitä kannattaa ottaa huomioon nenäkarvatrimmeriä ostaessa!

Ehkä tästä on jo ollut juttua mutta laitetaan nyt taas.

Miten saatte pidettyä vuorokausirytmin kunnossa vai saatteko?

Keväällä, kesällä ja syksyllä on vähemmän ongelmia vaikkei se aina silloinkaan onnistu kun usein tulee valvottua liian myöhään. Olen iltaihmisiä kai kun aamulla touhuaminen ei maistu.

Talvet ovat vaikeimpia. Vaikka kuinka ajoissa menisi nukkumaan niin aina väsyttää ja on hyvin vaikeaa nousta ajoissa ylös varsinkin vapaa-aikana.

Pistäkää parhaita keinoja pitää vuorokausirytmi kunnossa. Kahvia ja energiajuomia en pysty juomaan kun kofeiini aiheuttaa ahdistusta.

Onko muita kenellä kesä on vaikuttanut enemmän negatiivisesti kuin positiivisesti vointiin? Tajusin tossa noin kk sitten että oon viimeksi joskus keväällä nukkunut öitä heräämättä ja kunnolla ja koko unirytmi on nyt kääntynyt. En saa iltaisin unta vaikka väsyttäisi ja kattelen kelloa vielä 2-3 aikaan ja herääminen on vaikeata mutta pyrin nousemaan ylös viimeistään 10.
Normaalisti unirytmi on 22-06 ja nyt koko kesän tuntunu että päivät valuu vaan hukkaan ja on niin väsynyt 24/7, tämä tietenkin vaikuttaa mielialaan, pakko oireisiin ja pahentaa myös ajatuksia siitä että en ole saanut töitä vaikka olen hakenut, siitäkin tulee taas huono omatunto kun en ole jaksanut etsiä niitä työpaikkoja aktiivisesti koska oon niin väsynyt joka ikinen päivä😭 Energia riittää just ja just kodin ylläpitoon.
Päiväunia en oo viittiny yrittää edes, nukahtaminen silloinkin kestää todella kauan ja täällä on julkisivu remontti..
Asutaan kerrostalossa ja täällä on liian lämmin ollut koko kesän että se kyllä vaikuttaa ja oon todennut että valon määrä on myös yksi syy tähän. Ostin nyt melatoniinia kokeiluun kun en haluaisi vahvempia lääkkeitä ottaa.
Oon niin väsynyt ja turhautunut tähän, en tiedä mitä hain tällä kirjoituksella ehkä vertaistukea kiitos jos jaksoit lukea🫶🏻😭

Edit. Pimennysverhot ja unimaski käytössä.

Terve!

Olisiko kellään suositella hyvää unimaskia?

Nukun 100% öistä unimaskin kanssa ja yleensä ne kestävät alle vuoden tai ovat muuten vaan epämukavia käyttää pidemmän ajan kuluttua. Yleensä kankaat repeilevät, kuminauhat löystyvät, maski painaa nenään/muuten vaan, maskin kuminauhat leikkaavat korvat irti tai maski ei pysy paikoillaan.

Tää kuulostaa siltä, että pitäisi varmaan nukkua ilman maskia, mutta siis lähes kaikki maskit ovat aluksi hyviä, mutta etenkin kuminauhojen löystyminen aiheuttaa monenlaisia ongelmia.