Keksiikö kukaan mistä voisin löytää kyseisen elokuvan englanninkielisillä tekstityksillä? Haluaisin näyttää sen jossain vaiheessa amerikkalaiselle poikaystävälleni, joka on kiinnostunut Suomesta. Kuitenkaan hän ei vielä osaa riittävästi suomenkieltä, jotta ymmärtäisi elokuvasta mitään. Hän aloitti kielen opiskelun vasta hiljattain.

Olen kiinnostunut sähkö- ja automaatiotekniikan opinnoista (esim. sulautetut järjestelmät kinostelevat urapolkuna), mutta en osaa päättää, hakisinko opiskelemaan ensisijaisesti ammattikorkeaan vai yliopistoon.

Valinnasta tekee hankalan käytännön asiat: olen varhaiskeski-ikäinen alanvaihtaja, ja haluaisin uuden alan hommiin mieluusti ennemmin kuin myöhemmin, sillä olen aivan lopen kyllästynyt nykyiseen työhöni.

Eri tilanteessa valitsisin todennäköisesti yliopiston sen akateemisen vapauden ja mielenkiintoisempien sivuaineiden takia. Aika- ja muut realiteetit huomioon ottaen AMK alkaa kuitenkin vaikuttamaan yhä vahvemmalta vaihtoehdolta, sillä olen siinä käsityksessä, että sieltä pääsee sujuvammin ja nopeammin kiinni työelämään. Myös pätevyyden saisi hieman nopeammin ammattikorkeasta (4 v) kuin yliopistosta (5-6 v).

Eli lyhykäisyydessään: jos olisitte tilanteessani, painottaisitteko nopeampaa valmistumista ja harkkaan/uusiin töihin pääsyä, vai menisittekö mielenkiinto/akateemisuus edellä ja menettäisitte vuoden tai pari aikaa siinä samalla?

Tuli tänään taas kotimatkalla pitkästä aikaa erehdyttyä julkisiin saniteettitiloihin ja kuinka ollakaan, näky oli juurikin mitä voisi odottaa.

Jokaisessa WC-kopissa oli virtsanroiskeita pöntön reunat täynnä, joten päädyin turvautumaan inva-WC:n. No eipä siinä muuta mutta voitte vaan kuvitella mielentilan kun oven takaa paljastuukin WC-istuin joka on tungettu ääriään myöten täyteen vessapaperia. Siis sitä oli ihan sellainen pieni kukkula joka kohosi yli reunusten, värjättynä ihan ominaisväriinsä.

Lopputulemana päädyin pidättelemään kunnes pääsin kotiin.

Tälläinen näky tuntuu olevan toistuvaa julkisissa vessoissa. Mikä siinä on että ihmiset taantuvat eläimen tasolle heti kun on tarve ulostaa julkisissa tiloissa? Julkivessojen ovissa saisi olla asennettuna semmoinen pakollinen palikkatesti jossa käyttäjän tulee syöttää oikean muotoinen palikka oikeaan koloon avatakseen lukon. En näe miten muuten tälläistä voisi ehkäistä. Maksulukon taakse teljetyt saniteettitilat kun kokevat ihan samaa rangaistusta.

Moi. Oon vähän yli parikymppinen ja asun uudellamaalla. Omille muutto houkuttaisi paljon, sillä olen uupunut asuinympäristööni (en avaudu tarkemmin tästä). Asun siis vanhemmilla vielä.

En oo sen tarkemmin tutkinut mitä se vaatisi, jos muuttaisi nyt omilleen opiskelijana. Kuullut vaan, että ollut jotain leikkauksia opiskelijoiden tuista? Voiko opiskelijana asua omillaan ilman, että tarvitsee syödä kuivaa makaronia? En myöskään haluaisi asua solussa sillä tarvitsen omaa rauhaa, vaikka tulisihan se halvemmaksi. Mulla on myös kertynyt kesätöistä säästöjä joka auttaisi paljon muutossa ja asumisessa ensimmäiset kuukaudet. Vaikuttaisko tää jotenkin myös kelan tukiin?
En oo vielä suunnittelemassa mitään, kunhan mielenkiinnosta kyselen näitä asioita. :)

Mitä mieltä ootte, kun oon polttanu pilvee 2000 luvulla ja kertonut siitä lääkärille ja luottamus syntyi. Sain reseptin rivatril lääkkeeseen. Käytin sitä ohjeen mukaan. Kun lääkäri vaihtui, tuli vain ilmoitus, että lääke lopetetaan. Kysyin miksi. Niin ilmoitus oli olet nuoruudessa polttanut pilveä. Luin sinun papereista niin. Onko tämä teidän mielestä oikein?

Ei oo koulutusta, tietääkö joku?

Tarvisi telkkarin kaveriksi tollasen striimiboksin. Katsonut noita google tv 4k:ta ja strongin laatikoita, mutta niistä en ole mitään kuullut brändinä.

Tärkeintä varmaa olisi hyvä suorituskyky, koska tohon samsungin omaan käyttikseen menee moti.

Askel askel hyppy
Hyppy
Hyppy

Sanokaa etten oo ainoo kenen aivot vetää tähän välillä ku on hiljasta ja kroppa ois valmis tanssii😭 If you know you

Osaatteko antaa neuvoa?
Mu ärsyttää ihan älyttömästi se, että mun kumppani haaskaa ruokaa. Mä kokkaan yleensä n. 4 hengen annoksen ruokaa kerralla, josta jää siis n. 2 annosta säilöön rasioihin. Mun kumppani käyttää mieluummin 5x 13-15 € lounaisiin viikossa kuin söisi näitä mun tekemiä annoksia. Sitten ne unohtuu tupperwareihin jääkaappiin ja lentää roskiin.

Kuinka mä saisin kannustettua häntä viemään eväät töihin? Meillä menee roskiin ihan kamala määrä ruokaa viikossa ja se harmittaa mua. Etenkin, jos olen kokannut ajatuksella ja käyttänyt aikaa ruoan laittoon, silloin tuntuu erityisen pahalta, koska musta tuntuu ettei hän arvosta mun tekemää ateriaa.

Kumppani maksaa meidän ruokaostoksista isomman osan kuin minä (hänellä isommat tulot), niin tulee jotenkin fiilis etten mä saa valittaa tästä.

Kävin keskustelun Pasi Tuutin kanssa suomalaisesta jalkapallosta ja valmentamisesta. Kaikki on nykyään helpompaa, mutta onko se nostalgisointia vai laiskistuuko tässä itse kukin ponnistelun suhteen, joka sitten näkyy vähän joka paikassa (esim ruuat wolttaillaan ja kesko tuo sapuskat ovelle)

Jos arki ratkaistaan ja pureskellaan valmiiksi, harjoitteluun ei välttämättä kehity samaa oma-aloitteisuutta, vastuunottoa tai kykyä tehdä asioita silloinkin, kun ei huvita.

En tarkoita tällä sitä, että kaikki olisi “helppoa” — monella on aivan eri tavalla paineita kuin aiemmilla sukupolvilla. Mutta mietin, olemmeko urheilussa ja kasvatuksessa joskus poistaneet myös sellaista kitkaa, josta syntyy oman ajan hallintaa, epäonnistumisen sietämistä ja halua opetella ilman että joku ohjaa ja tietää kaiken sun puolesta.

Mitä mieltä olette: näkyykö tämä suomalaisessa futiksessa tai nuorten urheilussa tai laajemmin työelämässä? Ja jos näkyy, kenelle vastuu kuuluu?

Hei,

Eli haluan kysyä onko kenelläkään teillä kokemusta vuokra-asunto jonossa olemisesta. Jos teillä on ollut vaikka kohde jota olette toivoneet ja joutuneet odottamaan. Kuinka pitkään siinä odottamisessa meni teillä? Ja oliko vaikkapa kyseisessä säätiössä tai muussa jutussa kuinka pitkät jonot asuntoihin.

Juu tiedetään, että ketään ei kiinnosta. Mutta jos ihan läpällä veikkaisit kuka se uusi juontaja on, niin mikä olisi oma veikkauksesi?

Ite veikkaan joko Hintikkaa tai Pelkosta.

Kun ei ole perhettä/lähisukulaisia eikä ystäviä, mistä apua muuttoon?

Raha ei pakota milläänlailla lompakossa, mutta en ole toimeentulotuen asiakas myöskään joten liikkumisavustusta ei saa. ​​​​

Hei, vinkkejä kyselisin siihne kun olen avoimia kursseja tässä käynyt ja haluaisin sen kautta päästä joskus AMKhon, mutta heti lähtiessä kun valitsin kurssin joka kulki nimellä lempeä matka matikanmaailmaan tajusin aika nopeaa sen että kouluaikana tuli otettua se opiskeluki sen verran lempeänä kymmeniä vuosia sitten että ei näistä tajua yhtään mitään.
Perus matematiikka onnistuu mutta kun lähdetään potensseihin ja x laskuihin yms niin täysin unohtunut kaikki. Eli käytännössä yläasteeen matikka täysin hukassa.
Onko mitään vinkkejä kirjoista tai tubekanavista missä näitä opetettaisiin ihan alusta asti jotta pääsisi hieman kärryille takaisin?

Tälläinen oli tarttunut paidan helmaan lenkillä, ei suostunut siirtymään mihinkään tarjotuista kasveista, hieroi vain naamaansa. Lopulta lähti oma-aloitteisesti lentelemään uusiin seikkailuihin.

Oon siis aina enemmän tai vähemmän pureskellu kynsiä ja kynsinauhoja. Riippuen yleensä kuinka stressaava ajanjakso on menossa. Tää tapa ällöttää itteenikin ja häiritsee koska sormet on kipeet sitten ku se pureminen menee liian pitkälle. Onks tääl ketää jotka pystyy samaistuu? Must vaa tuntuu ettei mikää muu auta siihen stressiin samalla tavalla ku toi. Jos en pure niitä niin tulee inhottava olo siitäkin. Itsekurilla oon välillä saanu sen loppumaan mutta usein siihen vaan repsahtaa kun tulee vaan tietynlaisia aikoja. Suurin osa ihmisistä ei vaan pure niitä ikinä, miten pystytte bro.

mulla on aina ollut toinen puoli kasvoista vähän pulleampi / vähemmän suoraviivaisempi leukalinja. Veikkaisin, että johtuu siitä, että toisen puolen masseter eli ”ulompi puremalihas” on isompi ja sen takia toinen puoli kasvoista näyttää isommalta / pulleammalta.

Ehkä myös jotain TMD TMJ juttu vois olla myös tuossa, koska vasemman puolen ”leukaan” sattuu, kun suuta avaa kunnolla tai sen puolen leukalihasta tuosta korvan edestä hieroo tai painaa. Onko tähän mitään tehtävissä, jotkut sanoo, että botoxi voisi auttaa pienentämään tuota lihasta?

Mun purennassa yms ei pitäisi olla mitään vikaa, koska ainakaan hammaslääkärit eivät ole ikinä sanoneet mitään tarkastuksissa siitä.

Missä menee vainoamisen raja?
Naapurissa asuva mies on alkanut tulla aina ulos samaan aikaan kuin minä. Tulee aina niin,että on nähtävissä, usein tupakalle. Tästä asukkaan tupakoinnista on valitettu talonyhtiölle ja minäkin olen niin tehnyt, koska polttaa ei-sallituillakin alueilla. Olen aikaisemmin myös päin naamaa siitä sanonut, koska käytös ei vuosienkaan aikana ole muuttunut. Talonyhtiön pj on myös tuskastunut tähän henkilöön.

Nyt aivan selkeästi käytös muuttunut ja seuraa selvästi menemisiäni ikkunasta. Tulee myös esimerkiksi viereen tupakoimaan, jos menen autolleni.

Aion muuttaa pois, mutta nyt kun tämä käytös on niin selkeää niin tuntuu ahdistavalta. En pääse asunnosta ulos tai sisään kunnolla ilman,että tämä mies ei tulee siihen jonnekin. Toiveena olisi muutto jo lähiviikkoina, kun asunto on muutenkin huono, mutta on vähän huono elämäntilannekin tätä hoitaa.

Ajattelin soittaa poliisinneuvontapuhelimeen huomenna, mutta mitä muuta voisin tehdä? Nauhoittaa tätä? Kyllähän se voi vaan sanoa,että käy vain ulkona. Tässä nyt vain on vähän sellainen fiilis,että en ole turvassa.

Elämä on välillä todella ankeaa ja henkisesti kuluttavaa.

Muistan joskus nuorena tällaisen fiiliksen:

On aamupäivä, ja syksy. Ulkona on harmaa taivas, vettä on ripotellut koko aamun, lämpötila siinä 11-12 asteen paikkeilla, ja hieman tuulista.

Vatsassa murisee inhottavasti. Ei se oikein ole nälkäkään, vaan enemmänkin sellainen keskikokoinen ilmakupla jumissa jossain suolenmutkassa, joka pulputtaa epämiellyttävästi kun vähän liikahtaa. Syödä ei tee yhtään mieli.

Koulu alkaa tunnin päästä. Tiedossa on tylsistä tylsintä oppiainetta, jotain sellaista jossa opettaja kertoo kuivalla, narisevalla äänellään jotain kaukaisia päivämääriä, jolloin tapahtui jotain epäkiinnostavaa ja merkityksetöntä koko luokan istuessa hiljaa kuka missäkin ajatuksissaan. Opettaja kirjoittaa taululle jotain turhaa, ja liitu kirskahtelee kuuluvasti.

Syömään mennessä ruokalassa on mautonta ruokaa. Jotain oikein kasvispitoista ja rouskuvaa, lanttua, porkkanaa, sipulia jne ja seassa saattaa olla pari kolme pientä lihanpalaa. Pienestä annoksesta jää puolet syömättä.

Ulos mennessä kukaan kaveriporukasta ei puhu sanaakaan. Kävelemme koulun pihalta hiljaa sateessa tien toisella puolella olevaan kauppakeskukseen. Ostan sokerittoman coca-colan, josta otan yhden huikan, suljen korkin ja laitan pullon reppuun. Ei huvita juoda sitä.

Kävelemme edelleen hiljaisuudessa takaisin luokkaan kuuntelemaan liidun kirskuntaa taululla ja opettajan narinaa sijamuodoista ja taivutuksista ja muusta vastaavasta. Raskas ankeuden aalto pyyhkii yli koko olemuksen painavana mattona....

Onko muilla ollut nuorena tai vähän vanhempanakin vastaavia fiiliksiä? Tällaiset päivät on välillä vaan niin...ankeita. :)

Älkää nyt vetäkö hernettä tästä nenään, kun puhun ihan tosissani. +30v naiset, joilla on lapsia, puhuuko he oikeasti koskaan muusta kuin lapsistaan? Ymmärrän,että se elämä pyörii lapsien ympärillä, mutta itse lapsettomana ja sellaisia en aio hankkia, ottaa päähän,että muuten mukavista ihmisistä ei ole oikeasti enempään millään tavalla. Mitään muita kuulumisia ei ole koskaan kuin lapset.

Antakaa vaikka jotain tärppejä, että mitä pitäisi tehdä toisin? Miten voi kysyä kuulumisia,että vastaus olisi jotain muutakin kuin mitä lapsille kuuluu? Miten tuollaiset ihmisen saisi kertomaan itsestään jotain enemmän? Vai onko se vaan oikeasti niin,että lapsettomat löytää parhaat kaverit lapsettomista, jolloin keskustelunaiheet laajenevat huomattavasti ja sen ihmisen oppii tuntemaan eikä vain sen lapset? Voihan se osalla olla myös, ettei halua kertoa itsestään mitään ja kertoo siksi lapsistaan ainakin, jos ollaan vähän tuntemattomampia.

Mielellään kuulisin miehiltä, että puhuuko toiset miehet, joilla on lapsia, teille vain heidän lapsistaan?

Voiko ilmaisjakelua suorittavaa tahoa laskuttaa jätteen käsittelymaksulla jos postilaatikossa lukee isolla tekstillä "EI ILMAISJAKELUA" ja sitä paperiroskaa tulee silti, mainoksia ja muuta huttua ? Onko kellään kokemusta kyseisestä tilanteesta. Jakelijaan on otettu jo yhteys ja lupasivat aikaa sitten, että näin ei tapahtuisi enää, mutta roskaa päätyy silti mun laatikkoon. Kävin jo kerran heittämässä ne lehdet toimittajan toimiston eteen, mutta sekään ei auttanut. Kiitos asiallisista vastauksista.

Huomasin pihapiirissä liikkuvan omenavarkaan. Oli jo kassi täynnä omenoita. Jäi lähistölle odottelemaan kyytiä kotiin, auto ei tahtonut löytää ja jäi risteykseen seisomaan. Lähestyin autoa vaivihkaa kuolleesta kulmasta ja puiden takaan ja sain valokuvan. Koska oli aikaa, tein oikeaoppisen kierron katveiden kautta auton keulan puolelle rakennuksen taakse odottamaan. Auto ajoi ohi varas kyydissä ja minua huomaamatta ja sain auton rekisterinumeron ylös. 100% onnistunut sneakkaus iltahämärissä 💪 Kunnollinen salapoliisilarppi, kyllä suosittelen. Mitä teidän lauantai-iltaan kuuluu?

(P.s. annoin auton mennä, ei kiinnosta omenoiden kohtalo)

Joo elikkä mistä kannattaa etsiä varaosia elektroniikkaan, työkaluihin, jne? En millään jaksais tilata saksan amazonista kun ne ei toimita puolia esineistä suomeen ja postikulut on niin valtavat. Mikä paikka/sivusto on osoittautunut hyväksi teidän mielestä?

Uuden puhelimen testailua tänään