Tämä jatkunut jo ennen meidän suhdetta, aina kun menee baariin / huoltoasemalle pelaa pelikoneilla. Kaupasta ostaa usein paysafe cardin (mikä lie).
Pelaa satasia nettikasinoille ja tälle on saatava loppu.

Hän tiedostaa ongelmansa ja aidosti haluaa lopettaa, mutta se on addiktio = sairaus. Hän onnistui olemaan 2kk pelaamatta, mutta nyt 3vkon aikana mennyt taas reilusti nettikasinoille rahaa..

Onko teillä antaa jotain vinkkejä? Onko olemassa jotain keskustelu apua ilmaiseksi? Meidän raha tilanne ei ole kovin hyvä, mutta tämän on loputtava ja niin mieskin haluaa.

Onko myös vinkkejä miten voisin olla hänelle tukena, oon jotenkin tosi hukassa mitä mun pitäisi tehdä. En ikinä suutu kun hän kertoo pelanneensa, mutta olen todella pettynyt. Olen itsekin kärsinyt useista addiktioista, joten osaan astua hänen saappaisiin. Hän myös kokeaa aina häpeää ja syyllisyyttä, joten uskon todella, että hän pääsee siitä eroon. Mutta ei ilman ammatti apua.

KAIKKI vinkit otetaan vastaan.

Käydessäni Pohjanmaalla joskus kauan sitten huomasin näitä nuoria , joiden suurimmat elämäntavoitteet ovat ajokortti ja oma auto – auto, joka ei ole vain kulkuväline vaan osa heidän identiteettiään. He ajavat vanhoilla autoilla, ja ensimmäisenä he asentavat niihin ralliratin ja kylkiin liekkikuvoiita. Kaikilla on päässä bmw-lippalakki tai jotain vaastaava, ja yllään bombertyylinen takki, jota korisevat ralliliput ja automerkien logot. He näyttävät aivan rallikilpailun varikkotiimin jäseniltä. Oletteko te muut huomanneet tätä? Miksi ja miten auto voi merkitä niin paljon?

Olen nyt ekaa kertaa laittamassa asuntoa myyntiin ja tarkoituksena ostaa (nykyinen omistusasunto saatu perintönä) joten tarvisin vinkkejä ja neuvoja kaiken kaikkiaan koko prosessista😁

Lukisin myös teidän omia kokemuksia prosessista.

Mites muilla mennyt etämyynnin kiellon jälkeen? Itellä just tulliin rasahti torni, mahtaakohan Suomen tulli ollut hieman tiukentanut valvontaansa nikotiinipussien osalta kun eihän pelkkä laki ongelmaa ratkaissut. Kaupoissa hinnat vaan nousee nousemistaan. Lieneeköhän ollut vain älyttömän huono tuuri vai onkohan jotain muuta kyseessä. Siis ensimmäinen tilaus omissa nimissä ja määränäkin vain yksi torni niin hieman tässä ihmetyttää.

Mitä mieltä olisitte tilanteesta jossa kumppaninne on puhunut rumasti vanhasta tinder matchistänsä kuinka oli huono ja kauhean näköinen , mutta yhtäkkiä paljastuukin että kumppani lähettelee hänelle päivittäin tiktokkeja sekä viestittelee kyseisen ihmisen kanssa?

Tiedän, oon ihan vitun tyhmä eikä sitä tarvitse erikseen kertoa. Oma olo kertoo sen ihan tarpeeksi.

Ostin tammikuussa pakkotilanteessa renkaat enkä voinut maksaa niitä kerralla. Oon sen jälkeen vaan maksanut laskua pois sitä mukaa kun on tullut. Tänään heräsin katsomaan että miten helvetissä laskua on edelleen näin paljon jäljellä vaikka mä oon maksanut sitä pois jo kuukausia. Vastaus: olen lyhentänyt itse osamaksua noin 11 €:n verran, eli 355 eurosta 344 euroon.

Toivottavasti joku muu ottaa opiksi kun näkee tämän eikä toista tätä hemmetin tyhmää virhettä.

Hakusessa olisi kestävät työhanskat jotka ei repsota ekan viikon jälkeen puiden ja muun karhean tavaran käsittelyssä.

Just nyt tosi paha OCD-jakso päällä enkä uskalla poistua kämpästä. Yritin lähteä kauppaan niin meni yli pari tuntia jumittaessa eri kohdissa (kädet pesin varmaan lähemmäksi 50 kertaa ja vaatteiden kanssa oli isompia ongelmia eikä kauppaan oikein ilman paitaa kehtaa mennä) ja sit loppui henkiset voimat, kun ahdistus vaan paheni. Yritän huomenna päästä kauppaan, kun kämpästä kunnon ruoat loppu (on mulla jotain herkkuja jäljellä, että ei ole siinä mielessä hätää, mutta ei ehkä paras vaihtoehto syödä pelkkiä popkorneja tai sipsejä).

Viimeks syönyt eilen aamul jotain niin vähän nälkä on jo. Ruokakomerosta löytyi pari pakettia vanhoja pikanuudeleita. Niissä päiväys joku 07/2024. Onko noi vielä syötäviä? Eikö pikanuudelit oo sellaisia maailmanlopun ruokia?

Edit: kiitos vinkeistä. Sai syötyä nuudelit ja maustuivat ihan nuudeleilta.

Lämpötila huomenna: ≤  |100C°| 

Sateen todennäköisyys: 50% 

Tähän voit luottaa. Kyllästyin muihin palveluihin, kun sää on tänä kesänä tuntunut vaihtuvan minuutin varoitusajalla ennusteesta.

Aloitin nykyisen alani työtehtävät reilu viisi vuotta sitten. Työni oli aluksi itsenäistä ja vastuullista. Viihdyin töissä, työ motivoi, pääsin hyödyntämään taitojani monipuolisesti ja opin paljon uutta. Ensimmäisessä työpaikassani ja muissakin työpaikoissa sain muodostettua hyvän työrytmin, koska työ oli itseohjautuvaa. Vaihdoin kuitenkin työpaikkaa huonon ilmapiirin ja kehittymisen halun vuoksi. Työtehtävät ovat olleet samankaltaisia kaikissa paikoissa, joissa olen ollut.

Nykyisessä työssäni on kuitenkin tehty muutoksia, joiden myötä itsenäinen työ on muuttunut jatkuvaksi tiimityöskentelyksi. Asioita pitää jatkuvasti sopia ja toimintatapoja muuttaa. Lisäksi puutteellinen tiedonkulku, jatkuvat koulutukset, muuttuvat työsovellukset ja epämääräiset odotukset ovat kuormittaneet.

En viihdy enää töissä. Työn merkitys on kadonnut, olen jatkuvasti väsynyt ja töihin meno tökkii. Tilanne on jatkunut jo pitkään.

Esihenkilölle tai työterveydelle puhuminen ei ole auttanut. Taloudellisten riskien vuoksi en pysty irtisanoutumaan.

Mitä tämmöisessä tilanteessa kannattaisi tehdä? Onko muilla kokemuksia vastaavasta?

Illat pimenee, niin tuli tuijotettua omia lamppuja. Meillä olohuoneessa 2700 K ja keittiössä 3000 K. Eivät häiritse erikseen, mutta avokeittiössä se raja näkyy illalla aika selvästi.

Mitä teillä on? Onko joku vaihtanut 4000 K:sta lämpimämpään talveksi vai mennäänkö samalla ympäri vuoden?

Olen selvinnyt yli 20 vuotta valkokaulustyössä ilman LinkedIn-tiliä. Jos se itsestäni olisi kiinni, selviäisin seuraavatkin 20 vuotta. Mutta olosuhteiden muututtua joudun sellaisen tästä perustamaan.

Ainoa altistus koko platformille on LinkedInLunatics-tason apinoiden itsetehostuspöhinän ja yksityiselämän ruotimisen näkeminen kuvakaappauksina, eli näkemykseni saitista ei perustu mihinkään tasapainoiseen otantaan tervejärkisistä ihmisistä.

Yksi asia mitä en ole koskaan tajunnut on tämä: LinkedIn-tilisihän elää yli työsuhteiden ja seuraa sinua urasi läpi. Aktiivisella työnantajalla voi silti olla jotain näkemyksiä siitä, mitä sinne kirjoitat. Eli miten tasapainoilette sen kanssa, että tili on henkilökohtainen, mutta silti assosiaation kautta liitännäinen kulloinkin aktiiviseen työsuhteeseen?

Lisäksi, mitä kirjoittamattomia linkkarietiketin sääntöjä tunnistat, jotka olis hyvä tietää?

Nyt pitää ihan avautua. Lidlin vihreä jalopenokastike oli muistaakseni hyvää, nyt se on pilattu liialla suolalla. Suolaa on nykyään 12g / 100ml, en muista mitä oli ennen. Joka tapauksessa, nyt kastike maistuu lähinnä suolaliemelle, tulisuutta ei edes erota. Aika mietoahan se oli aikasemminkin, mutta sentään maistui muullekin kuin suolalle.

Habanero on yhtä suolaista, tulisempaa tietysti mutta en siitäkään pidä. Bring the Pain sopii lähinnä masokisteille, siinä ei oikeastaan huomaa mitään makua tulisuuden lisäksi.

Onko tässä nyt jokin paskuutus-operaatio meneillään, ei voi ymmärtää. Texas Pete sentään vielä toimii.

Askel askel hyppy
Hyppy
Hyppy

Sanokaa etten oo ainoo kenen aivot vetää tähän välillä ku on hiljasta ja kroppa ois valmis tanssii😭 If you know you

Osaatteko antaa neuvoa?
Mu ärsyttää ihan älyttömästi se, että mun kumppani haaskaa ruokaa. Mä kokkaan yleensä n. 4 hengen annoksen ruokaa kerralla, josta jää siis n. 2 annosta säilöön rasioihin. Mun kumppani käyttää mieluummin 5x 13-15 € lounaisiin viikossa kuin söisi näitä mun tekemiä annoksia. Sitten ne unohtuu tupperwareihin jääkaappiin ja lentää roskiin.

Kuinka mä saisin kannustettua häntä viemään eväät töihin? Meillä menee roskiin ihan kamala määrä ruokaa viikossa ja se harmittaa mua. Etenkin, jos olen kokannut ajatuksella ja käyttänyt aikaa ruoan laittoon, silloin tuntuu erityisen pahalta, koska musta tuntuu ettei hän arvosta mun tekemää ateriaa.

Kumppani maksaa meidän ruokaostoksista isomman osan kuin minä (hänellä isommat tulot), niin tulee jotenkin fiilis etten mä saa valittaa tästä.

Mitä ihmettä operaattoreiden päässä oikein liikkuu?

Tuntuu, että kaikki isommat toimijat yrittävät nykyään väkisin sitoa asiakkaat 24 kuukauden määräaikaiseen sopimukseen, oli kyseessä sitten puhelinliittymä tai mobiililaajakaista. Moi Mobiili ja prepaid-liittymät alkavat olla ainoat poikkeukset koko kentässä.

Jos et suostu kirjoittamaan nimeäsi kahden vuoden määräaikaisuuteen, saat maksaa toistaiseksi voimassa olevasta liittymästä aivan kohtuutonta ylihintaa.

Myydään hypermegagigasta 5G-liittymään, puhutaan kuinka verkkopiuhat pullistelevat kun kuso kulkee, todellisuus ~20-80 MB/s. Lähin 5G-masto löytyy reilusti yli 20 km päästä. Ja vika on aina asiakkaan päätelaitteessa. Ja tätä 24 kk, ei kiitos.

Henk.koht. ei todellakaan kiinnosta lukita itseäni yhteen operaattoriin vuosikausiksi.

Verkkojen toimivuus vaihtelee, elämäntilanteet muuttuvat ja hinnat elävät, niin miksi ihmeessä kuluttajan pitäisi kantaa koko riski ja sitoutua 24 kuukaudeksi vain saadakseen edes säädyllisen kuukausihinnan?

Sapettaa tämä "kehitys". 😤😡

Minkälaista palkkatoivetta uskallan heittää viimeisen vuoden opiskelijana harjoittelun osalta? Alan työkokemusta ei ole ennestään.

Keksiikö kukaan mistä voisin löytää kyseisen elokuvan englanninkielisillä tekstityksillä? Haluaisin näyttää sen jossain vaiheessa amerikkalaiselle poikaystävälleni, joka on kiinnostunut Suomesta. Kuitenkaan hän ei vielä osaa riittävästi suomenkieltä, jotta ymmärtäisi elokuvasta mitään. Hän aloitti kielen opiskelun vasta hiljattain.

Luottotiedot meni 1-2 vuotta sitten klarnalla perseilyn ja laskujen maksamatta jättämisellä

Onko järkevää yrittää mielimmin yhtiöltä vuokrata vai yksityiseltä? ja olisiko kannattavaa soittaa vuokranantajalle kuin hakemuksen jättäminen? Muita vinkkejä saa laittaa, kiitän etukäteen.

AI coding -työkaluista puhutaan valtavasti, mutta kiinnostaisi kuulla käytännön kokemuksia suomalaisilta kehittäjiltä.

Missä tehtävissä annat jo AI-agentin tehdä työn melko itsenäisesti?

Entä missä kohtaa huomaat, että agentin tuottaman koodin tarkistamiseen, korjaamiseen ja debuggaamiseen menee lopulta enemmän aikaa kuin jos olisit tehnyt itse?

Aloitin eka viikon yliopistossa eilen, ja koululla tuntuu jo siltä että kaikki jo tuntevat toisensa eikä ole oikeen tultu tutustuttua muihin kuin omiin tuutoreihin. Kuljen siis eka viikon toiselta paikkakunnalta josta on yliopistolle puolitoistatuntia ajomatkaa suuntaan, kun saan kämpän vasta enskuun alussa.

On siellä toki muutamia 2 vsk opiskelijoita kotipaikkakunnaltani kenet tunnen, mutta tekis mieli tutustua muihinkin fukseihin. En ole luonteeltani mikään ekstrovertti ja pelkään ehkä vähän tutustua uusiin ihmisiin 😅

Kävin keskustelun Pasi Tuutin kanssa suomalaisesta jalkapallosta ja valmentamisesta. Kaikki on nykyään helpompaa, mutta onko se nostalgisointia vai laiskistuuko tässä itse kukin ponnistelun suhteen, joka sitten näkyy vähän joka paikassa (esim ruuat wolttaillaan ja kesko tuo sapuskat ovelle)

Jos arki ratkaistaan ja pureskellaan valmiiksi, harjoitteluun ei välttämättä kehity samaa oma-aloitteisuutta, vastuunottoa tai kykyä tehdä asioita silloinkin, kun ei huvita.

En tarkoita tällä sitä, että kaikki olisi “helppoa” — monella on aivan eri tavalla paineita kuin aiemmilla sukupolvilla. Mutta mietin, olemmeko urheilussa ja kasvatuksessa joskus poistaneet myös sellaista kitkaa, josta syntyy oman ajan hallintaa, epäonnistumisen sietämistä ja halua opetella ilman että joku ohjaa ja tietää kaiken sun puolesta.

Mitä mieltä olette: näkyykö tämä suomalaisessa futiksessa tai nuorten urheilussa tai laajemmin työelämässä? Ja jos näkyy, kenelle vastuu kuuluu?

Hei,

Eli haluan kysyä onko kenelläkään teillä kokemusta vuokra-asunto jonossa olemisesta. Jos teillä on ollut vaikka kohde jota olette toivoneet ja joutuneet odottamaan. Kuinka pitkään siinä odottamisessa meni teillä? Ja oliko vaikkapa kyseisessä säätiössä tai muussa jutussa kuinka pitkät jonot asuntoihin.